Historiikki

Historiikki
 
Tyrvään-Vammalan Shakkikerho perustettiin 11.3.1945.

Tyrvään-Vammalan Shakkikerho ja Tyrvään Työväen Shakkikerho yhdistyivät 1956.

Vuonna 1973 kerhon nimi muutettiin Vammalan Shakkikerhoksi.

Kerhon shakkimestarit: Pekka Ahonen 1967, Kimmo Kantele 1975, Arto Satonen 1995, Jussi Kauko 1996, Mikko Niemi 2006, Sauli Alho ja Henri Pohjala 2008, Rauno Järvinen 2010 ja Tero Lehtimäki 2012.
FIDE-mestarit: Jussi Kauko 2011 ja Henri Pohjala 2012.

 

 

 
Vaiheita kerhon historiasta
Artikkeli on julkaistu Joukkuepikashakin SM-kisojen kisalehdessä kesällä 1993

Sodan jälkeiset vuodet olivat monilla paikkakunnilla shakki-innostuksen heräämisen ja shakkikerhojen perustamisaikaa. Niinpä Vammalaankin perustettiin 11.3.1945 Tyrvään-Vammalan Shakkikerho. Toiminta oli alusta alkaen vireää. Kerhon sisäisten kilpailujen lisäksi pelattiin ystävyysotteluja lähikuntien shakkikerhoja vastaan. Shakkikerho liittyi SSL:on jo 15.3.1945 ja Satakunnan Shakkiliittoon vuonna 1951. Vuonna 1956 Vammalan Shakkikerho perustettiin, kun Tyrvään-Vammalan Shakkikerho ja Tyrvään Työväenshakkikerho yhtyivät.

Vammalan Shakkikerhon jäsenmäärä on pyörinyt 20-40 välillä. Vähäisestä jäsenmäärästä huolimatta shakkitaso on Vammalassa ollut korkealuokkaista. Korkeimman kotimaisen shakkiarvon, mestarin tittelin ovat saavuttaneet Pekka Ahonen ja Kimmo Kantele, jotka molemmat ovat menestyneet erinomaisesti myöskin kansainvälisissä kilpailuissa. Ahonen on edustanut maatamme mm. Pohjois Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa vuonna 1971. Kantele puolestaan ehti lyhyeksi jääneen elämänsä aikana voittaa mm. kansainvälisen nuorten turnauksen Sandfjordissa, Norjassa.

Kirjeshakissa vammalalaiset ovat menestyneet erinomaisesti. Kalle Tanni sijoittui toiseksi SM-turnauksessa v. -87. Tanni on pelannut myös useita hyviä tuloksia kv.kilpailuissa ja edustanut Suomea kirjeshakkiolympialaisissa. Helmi Välimaa hallitsi 1980-luvun alkuvuosina naisten turnauksia ylivoimaisesti. Hän on voittanut peräti kuusi SM-kultaa.

Viime aikoina pääosan menestyksestä ovat hankkineet nuoret. Koululaisten joukkue-SM on voitettu kolmasti peräkkäin. PM-pronssia nuoret saivat Östersundin kisoissa -92. Varhaisnuorten joukkuepikashakissa voitettiin SM-pronssia -91 ja kultaa -92. Henkilökohtaisen koululaismestaruuden ovat voittaneet Jussi Kauko ja Johanna Tanni. Joukkuemestaruuksien takana on nelikko Jukka Kauko, Jarno Tammiaho, Jukka-Pekka Pelttari, Mika Pajunen. Viimeisessä koululaismestaruudessa Pelttarin sijasta pelasi Mika Lintunen.

Vammalan Shakkikerho on toiminut viime vuosina myös aktiivisena kilpailujen järjestäjänä. Viikonloppukilpailujen lisäksi on järjestetty useita arvokilpailuja. Pikashakin SM-kilpailut pelattiin Vammalassa v. -89, sekä SSL:n mestaruuskilpailut pikashakissa kahdesti v. -91 ja -92. Nyt on edessä shakin suurtapahtuma joukkuepikashakin SM-kilpailut. Vuonna -94 SM-kisaputki jatkuu Nuorten pikashakkikilpailuilla.

Uuden ulottuvuuden kerhon toimintaan on antanut runsas panostus kansainvälisiin kontakteihin. Shakkikerho on vieraillut Vammalan ystävyyskaupungeissa Kashinissa, Venäjällä ja Vasarosnameyssä, Unkarissa, sekä otellut eestiläisiä vastaan useasti. Vammalan Shakkikerhon aktiivinen toiminta on saanut palkinnon myös liitolta. VammSK on yksi seurakilpailun palkituista.

 

 

 
Shakkimestari Kimmo Kantele (1955-1981) - shakkitoverin ja ystävän silmin
Timo Nurmi

Kuinka kaikki alkoi

Kimmo oppi siirrot n. 10-vuotiaana Rantasen Jalin (naapurin poika) kautta ja he pelasivatkin keskenään aina silloin tällöin, taisi Jali vanhempi kun oli, voittaa useammin jonkin aikaa. Ero kuitenkin hupeni vähitellen. Kimmon kanssa olimme aloittaneet oppikoulun samanaikaisesti ja vieläpä samalla luokalla v. -65. Vuoden -67 aikana kävi ilmi, että me molemmat pelasimme jonkin verran shakkia ja niin aloimme pelata myös keskenämme. Ei niin kovin säännöllisesti ensimmäisen parin vuoden aikana. Olimme varsin tasaväkisiä ja näin säilyi mielenkiintokin paremmin yllä.

Ajatus kerhoon liittymisestä…

Vuoden 1969 aikana aloimme viritellä ajatusta shakkikerhoon liittymisestä. Emme juurikaan osanneet arvioida pelivahvuuttamme. Kimmo (ja minäkin mukana) seurasi tiiviisti MM-ottelua Petrosjan - Spasski v. -69 maalis-huhtikuussa. Jo tällöin Petrosjan oli hänen suosikkinsa ja pysyi sellaisena koko loppuiän. Kimmoa viehätti erityisesti Petrosjanin vankkumaton asemapelityyli ja hänen loputon kärsivällisyytensä vastustajan virheen odottamisessa. Arviot omasta pelivahvuudestamme vaihtelivat kovasti. Olisimmeko kenties jopa parempia kuin suuri osa kerhon pelaajista vai olisimmeko niin huonoja, että meidät suorastaan naurettaisiin ulos sieltä!

Simultaani

1970 keväällä Heikki Westerinen piti simultaaninäytännön Vammalassa. Uskaltauduimme mukaan ja aika kehnostihan siinä kävi, Kimmo meni itse mattiin 14:ssa siirrossa ja minä kestin 10 siirtoa kauemmin. Lähes tasan 10 vuotta myöhemmin kohtasi Kimmo SM Westerisen uudelleen SSL:n mestaruusturnauksessa v. 1980 ja voitti mustilla 27:ssä siirrossa vakuuttavan esityksen jälkeen. Kehitys oli ollut valtava näinä kymmenenä vuotena.

Ensimmäinen turnaus

1970 toukokuussa osallistuimme ensimmäiseen turnaukseen Viialassa 3. luokassa. Varsin haparoivien ja vaihtelevien esitysten jälkeen Kimmo päätyi 3,5:n pisteeseen ja minä sain 2,5. Tässä turnauksessa Kimmolle sattui urallaan ainutlaatuiseksi jäänyt shakkisokeus. Valkeilla pelatessaan hän siirsi (aikapulaa ei ollut) torninsa suoraan ratsun lyötäväksi. Tällaista virhettä hän ei koskaan myöhemmin urallaan tehnyt. Aikapulavirheitä ei tässä yhteydessä lasketa mukaan.

Kerhoon…

Syksyllä 1970 sitten vihdoin liityimme kerhoon. Ensimmäisenä iltana Kimmo asettui pelaamaan pikapeliä Hurulan Osmoa vastaan ja koko illan he siinä pelasivatkin. Osmon huolimattomuuden ansiosta onnistui Kimmo voittamaan yhden ainokaisen pelin. Vähäpätöinen tapahtuma sinänsä, mutta Kimmolle tuon yhden pelin voittaminen oli psykologisesti hyvin tärkeä tapaus, tilanne ei näyttänyt aivan toivottomalta.

Kehitys aikoi

1971 nousi Kimmo 2. luokkaan ja lähes saman tien, vain parin turnauksen jälkeen jo 1. luokkaan. 1973 tapahtui nousu mestariehdokkaaksi ja vuosien 1974-75 vaihteessa Helsingissä ME-turnauksessa hän saavutti shakkimestarin arvon häviöttömällä tuloksella 7/9. Helsingin Sanomat kirjoitti 19-vuotiaan voittajan pelanneen rauhallista ja varmaa asemapeliä ja voiton olleen täysin ansaittu.

SM-pikapelit

Vuodesta 1971 alkaen Kimmo osallistui myös SM-pikapeleihin ja vuosikymmenen puolivälistä alkaen joukkueen itseoikeutettuna ankkurina. Näistä turnauksista muistan erityisesti voitot KvM Pertti Poutiaisesta ja SM Yrjö Rantasesta. Vielä Lahdessa 1981 vain vajaa kaksi kuukautta ennen kuolemaansa hän pelasi vakuuttavasti vaikka sairaus, joka osoittautui haimakasvaimeksi oli jo varmasti runsaan vuoden ajan heikentänyt hänen yleiskuntoaan, mutta armottomana taistelijana hän ei antanut tämän vaikuttaa suurestikaan pelipanokseensa.

Ystävä…

Vietimme hyvin paljon ajastamme keskenämme ja toisinaan myös muiden kavereiden seurassa esim. tennistä pelaten. Useimmiten olimme kuitenkin kahden kesken, shakkia pelaten ja analysoiden ja siitä keskustellen, politiikasta olimme myös kiinnostuneita ja urheilutapahtumia seurasimme varsin tiiviisti. Eipä siinä aika juuri pitkäksi käynyt, kun lähes kaikki harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat yhtäläiset. Erikoisesti muistan hänen loistavan huumorintajunsa ja enpä juurikaan muista ketään toista, joka niin usein olisi saanut minut nauramaan kuin Kimmo. Myös optimisminsa oli vankkumaton, hän pystyi aina löytämään positiivisia seikkoja vaikka kuinka ikävissä tilanteissa. Eipä mielikuvituksessakaan juuri moitteen sijaa löydy, hiukan ihmetyttää, ettei hän käyttänyt mielikuvitustaan enemmän shakissa sommitelmia punoen vaan pitäytyi tinkimättömästi asemapeliin. Ehkä tämä johtui hänen Petrosjania kohtaan tuntemastaan kunnioituksesta.

Kun tieto Kimmon kuolemasta tuli, niin ei sitä kyllä oikein todeksi voinut uskoa, niin yllättäen ja nopeasti kaikki kävi. Vielä monen vuoden jälkeen tuntuu ikävältä, että Kimmo on poissa eikä ole enää mukanamme pelireissuilla hurtilla huumorilla piristämässä joukkuettamme.

Näytepeli

SSL:n mestaruus 1980 Heikki Westerinen - Kimmo Kantele

1. e4 c6 2. d4 d5 3. Rc3 dxe4 4. Rxe4 Lf5 5. Rc5 e5 6. Rxb7 Db6! 7. Rc5 exd4 8. Rb3 c5! 9. Lc4 Rf6 10. Rf3 Le7 11. 0-0 0-0 12. Te1 Ld6 13. Ld2 Rc6 14. c3 h6 15. cxd4 cxd4 16. Tac1 Tad8 17. Rh4 Lh7 18. Le2 Tfe8 19. Lf3 Rb4 20. Txe8+ Txe8 21. Lxb4 Dxb4 22. Lc6 Td8 23. Rf3 d3! 24. Dd2 Db6 25. Rfd4 g5 26. g3 Lb4 27. Tc3 Txd4 0-1

 

Nuorten joukkue menestyy
Artikkeli on julkaistu Joukkuepikashakin SM-kisojen kisalehdessä kesällä 1993

Arto Satonen

Vammalan Shakkikerhon nuoret ovat viime vuosien aikana saavuttaneet runsaasti menestystä. -76 syntyneiden ikäpolvi täydennettynä vuotta nuoremmilla on voittanut jo 4 SM-kultaa ja PM-pronssia. Lisäksi Johanna Tanni ja Jussi Kauko ovat voittaneet henkilökohtaisen koululaisten Suomen mestaruuden.

Vammalan Shakkikerhon junioritoiminta käynnistettiin toden teolla syksyllä -89. Lähtökohtana oli muutama innokas juniori ja takana joitakin vuosia alkeisopetusta ala-asteella.

Syksyllä -89 perustettiin nuorten kerho, joka kokoontui kerran viikossa. Pelaajia kävi säännöllisesti kymmenkunta. Lisäksi luotiin tehoryhmä, johon koottiin parhaat ja innokkaimmat pelaajat. Tehoryhmä harjoitteli kahdesti viikossa Arto Satosen johdolla. Heti alusta juniorit osallistuivat myös Vammalan Shakkikerhon sisäisiin kilpailuihin. Talvi 1989-90 sujui perusharjoittelun ja paikallisten kilpailujen merkeissä.

Vuoden -90 aikana vammalalaisnuoret saivat myös ensimmäisen henkilökohtaisen SM-kullan, kun Johanna Tanni voitti ylivoimaisesti tyttöjen sarjan koululaiskilpailuissa. Johanna Tannin valmennuksesta on alusta asti vastannut isä-Kalle.

Koululaiskilpailut tavoitteena

Tavoitteellisempaan harjoitteluun siirryttiin syksyllä -90, jolloin selkeäksi tavoitteeksi otettiin SM-mitalin voittaminen koulujoukkueiden kisassa. Pelaajien selo-taso oli tavoitteeseen nähden alhainen, mutta olihan koko talvi aikaa. Ongelmia aiheutti myös neljäs pelaaja. Tehoryhmässä kun oli ollut mukana vain kolme pelaajaa: Jussi Kauko, Jarno Tammiaho ja vuotta nuorempi Jukka-Pekka Pelttari. Neljäs pelaaja selvisi vasta alkuvuonna -91, kun Mika Pajunen uutena tulokkaana oli noussut nuorten kerholaisten kärkeen ja uhkui pelihaluja.

Joensuun joukkue-SM-kilpailu keväällä 1991 oli vammalalaisjoukkueen suurmenestys. Vastoin kaikkia odotuksia vammalalaiset eivät voittaneet vain mitalia, vaan mestaruuden ja vielä ylivoimaisesti. Yllättävimmän teon teki Mika Pajunen voittamalla 4. Pöydällä kaikki pelinsä. Joensuussa myös Jussi Kauko osoitti ensi kertaa kuuluvansa ikäluokkansa parhaisiin vielä alhaisesta selo-luvusta huolimatta.
Voitto SM-turnauksessa vei nuoret Aku Reyriin, islantiin PM-kisoihin. Vastus osoittautui odotetun kovaksi, mutta menestys oli silti kohtuullinen. Neljäs sija joukkueella, jossa kaikki pelaajat olivat vielä sarjaansa alaikäisiä. Uskomattoman tuloksen teki Jussi Kauko 1. pöydällä (4,5/5), vaikka vastassa oli useita yli 2100-tason pelaajia.

Mestaruus uusittiin rutiinilla

Keväällä -92 Koulujoukkueiden SM-kisat pelattiin Tampereella. Tällä kerralla vammalalaiset lähtivät ennakkosuosikkina. Paineet voitosta rasittivat otteita alussa ja voitto ratkesikin vasta viimeisellä kierroksella. Nyt maksimituloksesta vastasi vuorostaan 4. pöydällä pelannut Jukka-Pekka Pelttari.
Syksyn -92 PM-kilpailuissa vammalalaisilla oli jo totinen yritys menestyä myös PM-tasolla. Tanskan joukkue osoittautui kuitenkin liian kovaksi ja epäonnistuminen Ruotsin toista joukkuetta vastaan pudotti vammalalaiset pronssille. Parhaan tuloksen teki Jussi Kauko ottamalla jälleen 4,5 pistettä. Jussi jatkoi menestystään samana syksynä voittamalla SM-kultaa koululaisten henkilökohtaisissa kilpailuissa.

Voittoputki jatkuu

Syksyllä -91 varhaisnuorten joukkuepikashakissa vammalalaiset taistelivat mestaruudesta loppuun asti, mutta jäivät lopulta kolmanneksi. Niinpä vuoden -92 joukkuepikapeleihin lähdettiin mestaruus ainoana tavoitteena. Pienen kerhon unelma Suomen mestaruudesta saavutettiinkin vakuuttavasti, pöytä puhdistettiin pöytäpalkintoja myöten.

Keväällä -93 joukkue pelasi lukiolaisten sarjassa ja voitti yllättäen jälleen SM-kultaa. Vielä yläasteella olevan Pelttarin paikan täytti vahvasti Mika Lintunen, joka taisteli upeasti 4,5/5 neljännellä pöydällä. Syksyllä onkin jälleen edessä Islannin matka. PM-kisoista on jo tullut tapa.

Menestys tulosta tavoitteellisesta työstä

Vammalan Shakkikerhon nuorten menestys on kertomus siitä, kuinka korkealle päästään melko nopeastikin kun tavoitteet on asetettu ja työtä tehdään tosissaan. Se on myöskin kertomus innokkuudesta, lahjakkuudesta ja halusta voittaa. Mutta se on myöskin kertomus, joka asettaa tarkasteltavaksi koko suomalaisen juniorishakin. Se osoittaa, että olemme vielä alkutekijöissä koko juniorivalmennuksessa. Miten on muuten mahdollista, että vajaassa kahdessa vuodessa lähes aloittelijatasolta noustaan SM-voittajiksi. Eteen tuleekin kysymys, tuleeko menestys liian helpolla. Katoaako motivaatio jatkuvaan voittamiseen? Mistä löytyy se palava halu shakkiin, että juniorit nousevat myös yleisen sarjan huipulle. Vastauksena on, että jo junioritasoa on saatava reilusti kovemmaksi, jotta kilpailu mestaruuksista on todellista useiden tavoitteellisesti ja tosimielellä lajiin suuntautuneiden joukkueiden kesken. Vammalan nuorten esimerkki antaa uskoa monille pienille seuroille, siitä mahdollisuudesta mikä juniori työllä on. Huipulle voidaan nousta myös suurten asutuskeskusten ulkopuolelta. Toivottavasti todellisia yrittäjiä löytyy jatkossa enemmänkin. Sillä sieltä luodaan koko suomalaisen shakin tulevaisuus.

 

Vammalan Shakkikerho nousi SM-liigaan
Arto Satonen 13.4.2003

Vammalan Shakkikerho nousi ensi kertaa lähes kuusikymmenvuotisen historiansa aikana liigatasolle viime lauantaina kukistamalla karsintaottelussa helsingiläisen SSK:n 4-2. Vammalalaiset ovat olleet SM-liigan huulilla jo vuosia, nyt kolmannella karsintakerralla tavoite saavutettiin.

Vammalan ja SSK:n välinen kamppailu liigapaikasta oli etukäteisveikkailuissa hyvin tasainen. Pelaajien pelitasoa mittaavilla selo-luvuilla arvioituna helsinkiläiset olivat niukasti edellä, mutta vammalalaiset saivat kotiedun. Ensi kertaa Vammala sai kuitenkin vastaan SM-karsinnassa joukkueen, jonka kukistamiseen oli hyvät mahdollisuudet.

Itse ottelu muodostui odotetusti tiukaksi. Ensimmäisinä päättyivät tasan Jussi Kaukon ja Jarmo Hautaniemen pelit. Avausvoiton vammalalaisille toi Arto Satonen, jonka erittäin sekava peli kääntyi omaksi eduksi. Kokeneen Ilkka Sarenin voitto Kalle Tannista tasoitti puntit. 1-1 tilanteessa mentiin pitkään eteenpäin, mutta sitten Vammalan joukkue pääsi selvästi niskan päälle. Kärkipöydillä Timo Lampen ja Dana Reizniece voittivat, samoin Jarno Tammiaho kahdeksannella pöydällä. Lopputuloksen kannalta merkityksetön viimeinen peli päättyi vieraiden Seppo Aakion voittoon, kun Pekka Kauko teki pahan virheen voittoasemassa.

Sarjanousun takana pitkäaikainen oma työ

Vammalan Shakkikerhon joukkue koostuu lähes kokonaan vammalalaisista ja Vammalassa peliuransa aloittaneista pelaajista. Joukkueen avainpelaajista Jussi Kauko, Arto Satonen, Kalle Tanni ja Jarno Tammiaho eivät ole uransa aikana edustaneet muita seuroja. Seuran puheenjohtaja Pekka Kauko on puolestaan tehnyt pitkän työn vammalalaisen shakin hyväksi Vammalaan muutettuaan. Jarmo Hautaniemi on myös Vammalan kasvatteja. Hän palasi parin Salon vuoden jälkeen kasvattajaseuraansa. Hautaniemellä on kokemusta SM-liigasta Salon ajoilta.

Vuosia ykkössarjassa tahkonutta vammalalaisyhdistelmää päätettiin vahventaa tälle kaudelle kahdella puoliammattilaispelaajalla. Joensuun Shakkikerhosta Vammalaan liittyi tampereella asuva Timo Lampen, joka kuuluu maamme kärkipelaajiin. Ulkomaalaisvahvistuksen kiintiön täyttää latvialainen naissuurmestari Dana Reizniece, joka opiskeli Valkeakoskella. Vahvistusten tuoma kovuus kärkipöydille auttoi huomattavasti vammalalaisten taivalta maan korkeimmalle sarjatasolle.

Nyt mukana olleiden pelaajien lisäksi Vammalan Shakkikerhoa ovat kauden aikana edustaneet Rauno Järvinen, Tommi Lindholm, Olli Helander, Pekka Lehto ja Pentti Rintakoski. 14-vuotiaiden PM-kakkosen Rauno Järvisen odotetaan jo ensi kaudella vakiinnuttavan paikkansa ykkösjoukueessa ja vahvistavan siten joukkuetta.

SM-liigatasolla vastus kovenee huomattavasti. Vammalan Shakkikerho haluaa pitää kuitenkin kiini vammalalaisesta runkosta ja lisävahvistuksia etsitään maltillisesti. Yksi kova nimi kärkipöydille olisi kuitenkin arvokas apu kivikovassa liigassa.

 

 

 
Suomen mestari Heikki Lehtinen: Kehittyminen shakissa tulee pelaamisen kautta
Arto Satonen

 

Artikkeli on julkaistu Vammalassa 2.-3.8.2003 pelatun joukkuepikashakin 41. SM-turnauksen kisalehdessä

Vammalan Shakkikerhon ykköspelaaja, hallitseva Suomen mestari Heikki Lehtinen pelaa paljon. Lehtinen on tuttu nimi niin viikonlopputurnauksissa, kuin pikapeleissäkin. Lehtisen filosofia on täysin toisenlainen, kuin monien säästeliäästi pelaavien huippupelaajien. Lehtinen uskoo kehittymiseen pelaamisen kautta.

Heikki Lehtinen on pelannut shakkia aivan pikkupojasta asti. Ura Hervannan Shakista vei Taraukseen ja siellä Juha Pessin valmennukseen. Pessin venäläisten valmennusohjelmien järjestelmällinen läpikäynti on ollut Lehtisen shakkiopiskelun pohja, sen jälkeen ja nykyisinkin tutkiminen on ollut ajoittaista.
Energinen nuori mies jakaa aikansa Tampereen teknisessä yliopistossa opiskelun, 3.divisioonan FC Tigersissa jalkapalloilun ja shakin välillä. Jalkapalloilu vie oman aikansa, mutta tukee myös shakinpeluuta. Hyvä fyysinen kunto on osa huipputasolla pelaamista. Lehtinen itse vierastaa vertailua Simen Agdesteiniin, mutta yhtenäisyyksiä löytyy. Lajit ovat samat ja menestystä on saavutettu molemmissa. Nykyisin shakkilukion opettajana toimivan Agdesteinin jalanjälkiä Lehtinen seuraa siinäkin, että hän ottaa ensi syksynä päävastuun suomalaisten juniorien valmennuksesta ja suorittaa opintojaan tavoitteena opettajan ammatti.

Menestystä juniorivuosista asti

Heikki Lehtinen on saavuttanut shakissa menestystä aivan juniorivuosista lähtien. Junioritasolla kruununa on koululaisten Pohjoismaiden mestaruus. SM-liigan Lehtinen on voittanut TaRaUksen riveissä. Kiinnityksen kansainvälisen mestarin arvonimeen Lehtinen sai First Saturday-turnauksessa Unkarissa. Titteliin on kuitenkin vielä matkaa. Se on luonnollinen tavoite, vaikka Lehtinen ei aiokaan siitä paineita ottaa.

Yleisen sarjan Suomen mestaruuden voittaminen on kuitenkin Lehtisen tähänastisen shakkiuran ehdoton kohokohta. Suomen mestaruuden myötä portit avautuvat eteenpäin. Paikka ensi vuoden shakki-olympialaisissa on varmistettu. Syyskuussa Lehtinen osallistuu Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin Århusissa. Suomen mestarina Lehtinen sai Suomen toisen paikan erittäin kovatasoiseen suljettuun kilpailuun. PM-kilpailut ovatkin Lehtisen tärkein tähtäin tämän vuoden shakkikilpailuissa.

Joukkuepikashakki on vuoden kohokohta

Heikki Lehtiselle joukkueblixtit ovat vuoden kohokohta. Shakillisen menestymisen ohella kyse on sosiaalisesta tapahtumasta, jossa näkee kaikki shakkikaverit kerralla. Lehtinen on ollut jo yli kymmenen kertaa peräkkäin mukana joukkueblixteissä ja jatkoa seuraa.

Paras saavutus joukkueblixteissä Lehtisellä on SM-hopea Tarauksen joukkueesta. Näihinkin kisoihin uudessa seurassa, Vammalan Shakkikerhossa, Lehtinen lähtee mitalia hakemaan.

Heikki Lehtisen pelejä

Heikki Lehtinen-Olli Salmensuu 1-0 (SM, Helsinki 2003)

1. e4 e5 2. g3 Nc6 3. Bg2 f5 4. Nc3 Bb4 5. Nd5 a5 6. Nf3 Nge7 7. O-O O-O 8. a3 Bd6 9. Nc3 e4 10. Ne1 Be5 11. f3 Bxc3 12. bxc3 exf3 13. Nxf3 f4 14. gxf4 Rxf4 15. d4 Rf5 16. e4 Rf8 17. d5 Nb8 18. e5 Ng6 19. Ra2 Na6 20. Qd4 b6 21. h4 Nc5 22. Bg5 Qe8 23. h5 Rxf3 24. Bxf3 Nxe5 25. Rg2 Nxf3+ 26. Rxf3 Qxh5 27. Be7

Jacek Gdanski -Heikki Lehtinen 0-1 (It Open Rilton Cup, Tukholma 2000)

1. d4 g6 2. e4 Bg7 3. Nc3 d6 4. Be3 c6 5. Qd2 b5 6. Nf3 Nd7 7. h3 Qc7 8. Bd3 a5 9. O-O Ngf6 10. Rfe1 O-O 11. Bh6 b4 12. Ne2 c5 13. c3 Ba6 14. Bxg7 Kxg7 15. Ng3 Bxd3 16. Qxd3 Rfd8 17. Qe3 e6 18. Rad1 bxc3 19. Qxc3 Qb6 20. d5 e5 21. Nd2 Qb5 22. Ngf1 Nb6 23. Ne3 Nfd7 24. Rb1 a4 25. Rf1 f6 26. f4 exf4 27. Rxf4 Ne5 28. Rbf1 Rf8 29. Nf3 Nbd7 30. Nxe5 Nxe5 31. R4f2 Rab8 32. Ng4 Nxg4 33. hxg4 Qb4 34. Qxb4 Rxb4 35. g5 f5 36. exf5 Rxf5 37. Rxf5 gxf5 38. Rxf5 Rxb2 39. Rf6 c4 40. Rxd6 c3 41. Rc6 c2 42. Kh2 Rxa2 43. Rc7+ Kf8 44. d6 Ke8 45. Kg3 Rb2 46. Kf4 a3 47. Ke5 a2 48. Ke6 Rb8 49. Re7+ Kf8 50. Rf7+ Kg8 51. Rf1 Re8+ 52. Kd5 Re2 53. Kc4 Rd2 54. Kb3 Rd1 55. d7 a1=N+

M. Orso- Heikki Lehtinen (First Saturday, Budapest 2000)

1. d4 g6 2. e4 Bg7 3. c4 d6 4. Nc3 e5 5. Nge2 exd4 6. Nxd4 Ne7 7. Be2 Nbc6 8. Nc2 O-O 9. O-O f5 10. Rb1 Be6 11. Bg5 Qd7 12. Qd2 Rae8 13. Bh6 Bxh6 14. Qxh6 Ne5 15. b3 f4 16. f3 c5 17. Rfd1 a6 18. Bf1 Kh8 19. Kh1 N7c6 20. Ne2Rf6 21. Qh4 Ref8 22. Rd2 Ne7 23. Rbd1 Nc8 24. Nc3 Qg7 25. Qf2 g5 26. h3 g427. hxg4 Qg5 28. Rxd6 Nxd6 29. Rxd6 Nf7 30. Rb6 h5 31. Nd5 hxg4 32. fxg4 Bxd5 33. Rxf6 Qxf6 34. cxd5 Ne5 35. Be2 b6 36. b4 cxb4 37. Kg1 Rc8 38. Bxa6 Nxg4 39. Qf3 Rxc2 40. Qxg4 Rc1+ 41. Kh2 Rc7 42. Qd1 Rh7+ 43. Kg1 Qc3 44. Qb3 Qd4+ 45. Kf1 Rh1+ 46. Ke2 Qxe4+ 47. Kf2 Qd4+ 48. Kf3 Rc1 49. Kg4 f3+ 50. Kf5 Rc3

 

Vammala viides SM-shakissa
Arto Satonen 4.8.2003 

Shakkivelhot mestari toistamiseen

Vammalassa viikonloppuna pelatut joukkuepikashakin SM-kilpailut päättyivät tiukan taistelun jälkeen helsinkiläisen Shakkivelhojen voittoon. Vammalan Shakkikerhon ykkösjoukkueen viides sija on seuran historian paras, tosin pronssimitali jäi harmittavasti vain kahden pisteen päähän.

800 shakinpelaajan massatapahtuma kokosi viikonloppuna Vammalaan laajasti shakkiväkeä ympäri Suomea. Suomen parhaiden pelaajien lisäksi mukana oli myös useita ulkomaisia huippupelaajia Venäjältä, Eestistä, Latviasta ja Ruotsista.

Mestaruudesta oteltiin helteen lämmittämässä Sylvään palloiluhallissa 24 parhaan joukkueen voimin. Lauantaina alkukilpailuissa Vammalan ykkösjoukkue ( Arturs Neiksans, Heikki Lehtinen, Jussi Kauko, Timo Lampen ) voitti lohkonsa ylivoimaisesti ja varmisti helposti finaalipaikan. Kakkosjoukkue ( Verners Putka, Kalle Tanni, Jarmo Hautaniemi, Rauno Järvinen ) oli kovan paikan edessä, mutta kesti paineet ja eteni viimevuotiseen tapaan kolmantena lohkostaan finaaliin. Veteraanipelaajista koottu kolmosjoukkue ( Pekka Ahonen, Olli Helander, Pentti Rintakoski, Osmo Hurula) pääsi kolmanteen sijoituskilpailuun ja sijoittui lopulta 194 joukkueen kilpailussa sijalle 87.

Sunnuntain finaaleihin Vammalan ykkösjoukkue lähti suurin odotuksin. Hienoisen alkukankeuden jälkeen pelit paranivat ja Vammala kuroi kierros kierrokselta kiinni kärkeä. Lopulta tavoiteltu SM-mitali jäi vain kahden pisteen päähän. Edelle ehtivät mestaruuden uusinut Shakkivelhot, joka on Suomen maajoukkuepelaajista koottu yhdistelmä, moninkertainen mestari helsinkiläinen Garde, vahva Jyväskylän Shakki ja Turun Työväen Shakkikerho.

Vammalalaispelaajista finaalissa parhaiten onnistuivat latvialaisvahvistus Arturs Neiksans ja neljännellä pöydällä pelannut Timo Lampen. Molemmat olivat oman pöytänsä toiseksi parhaita, keräten 17 pistettä 23 pelistä. Normaalishakin hallitseva Suomen mestari Heikki Lehtinen on vahva myös pikapelissä, mutta nyt tulos jäi 15,5 pisteeseen. Jussi Kauko on vuosikausia ollut varma pisteiden kerääjä ja aika ajoin taistellut pöytäpalkinnostakin. Nytkin Jussi pääsi yli 50 prosentin, mutta enemmänkin olisi ollut hyvänä päivänä otettavissa.

Kakkosjoukkue puolusti kunniallisesti viimevuotista 17.sijaa, päätyen jälleen samalle tilalle. Latvialainen Putka oli selvästi paras pisteiden kerääjä muuten tasaisessa joukkueessa. Huomioitavaa on kuitenkin nuoren Rauno Järvisen panos, joka ensi kertaa pelasi kakkosjoukkueessa ja osoitti pärjäävänsä myös aikuisten peleissä.

Vammalalaiset menestyivät Kopteri-Cupissa

Oheiskilpailuna pelattiin henkilökohtainen cup-kilpailu, jossa yhdellä häviöllä putoaa pelistä tenniskaavion tapaan. Vammalan Jussi Kauko puolusti mestaruutta edellisvuodelta ja pelasi nytkin erinomaisesti pudottaen mm. juuri suurmestarin arvon saaneen 18-vuotiaan superlahjakkuuden Tomi Nybäckin, joka ennen kilpailujen alkua palkittiin ansioistaan Keskusshakkiliiton toimesta Kalle Tannin valmistamalla shakkinappulasarjalla.

Kauko eteni Kopteri-cupissa semifinaaleihin asti, mutta sitten koko kilpailun voittanut Eestin Riho Liiva osoittautui liian vahvaksi. Joka tapauksessa Kauko osoitti cup-kilpailussa tarvittavaa hyvää hermojen hallintaa. Heikki Lehtinen pärjäsi vielä Kaukoakin paremmin etenemällä kaavion toiselta puolelta finaaliin asti. Loppuottelussa hänkin joutui tunnustamaan Riho Liivan paremmakseen, tosin vasta kolmannessa pelissä. Loppuottelu pelattiin muista otteluista poiketen kahdesta voitosta.

Järjestelyt saivat kiitosta

Vammalan Shakkikerho sai päätöstilaisuudessa erityiskiitokset Keskusshakkiliiton puheenjohtajalta, ylipormestari Kari Rahkamolta erinomaisesti hoidetuista järjestelyistä. Positiivista palautetta tuli myös monilta pelaajilta. Toisen suuntaista viestiä tuli lähinnä vain palloiluhallin ilmastoinnista, joka helteisenä kesäpäivänä osoittautui riittämättömäksi viidellesadalle shakinpelaajalle ja runsaalle joukolle järjestäjiä ja katsojia.

Joukkuepikashakin SM-kilpailut järjestettiin Vammalassa nyt toisen kerran. Vammalassa näin suuren tapahtuman järjestäminen vaatii monen toimijan hyvää yhteistyötä. Pöytiä haettiin pelitilaan useilta kouluilta ja yrityksiltä, koko Sylvään koulu oli käytössä, lähes kaikki kaupungin majoituspaikat oli varattu ja koko Shakkikerhon aktiiviväki lähisukulaisineen oli toimitsijoina toteuttamassa tapahtumaa.

 

 

 
Shakkia Vammalassa 1940-luvulla
Osmo Särkilahti

 

Artikkeli on julkaistu Vammalassa 2.-3.8.2003 pelatun joukkuepikashakin 41. SM-turnauksen kisalehdessä

Shakki oli yksi niistä harrastusmuodoista ja urheilulajeista, jotka jatkosodan aikana valjastettiin “ikäväntorjuntaan” – tuomaan mahdollisuuksia ja muotoja ajan tappamiseen sekä sisältöä yksitoikkoiseen päivien jonoon tavoitteita tarjoavin erilaisin kilpailutapahtumin. Tämä nosti Suomessa shakkia harrastavien määrän sodan jälkeen tasolle, jolle ei sen jälkeen ole päästy. Monia uusia shakkikerhoja syntyi, Vammalaankin perustettiin Tyrvään-Vammalan Shakkikerho 11.3.1945. Myös paikallisen työväenyhdistyksen piirissä pelattiin shakkia innokkaasti.

Tämän päivän viikonloppu- ja joukkueturnauksista pelimahdollisuuksia tarpeeksi löytävän ja kerhoilloissa sen vuoksi vain blixtiä hakkaavan shakinharrastajan silmin kuuden vuosikymmenen takainen pienen maaseutukauppalan shakkikerho olisi varmaan erikoisen tuntuinen. Sallittanee sen vuoksi silloisen koulupojan, nykyisen shakkivaarin muutama muistikuva noilta kaukaisilta ajoilta.

Ensimmäinen kynnys koulupojan etsiytymiselle shakkikerhoon oli sen pelipaikka. Se oli paikkakunnan ainoan hotellin ravintola. Ei tullut kysymykseenkään, että keskikouluikäinen koulupoika olisi voinut mennä iltaisin anniskeluravintolaan. Vähemmästäkin olisi joutunut erotetuksi koulusta! Työväentalon shakkipiirissä meni yksi talvi, toinen koulutoverien kanssa pelatessa ja shakkikirjoja lueskellessa. Lukiolle siirryttyäni saatoin sitten mennä ensin pelaamaan simultaaniin ja sitä tietä kerhoon.

Koulupoika otettiin erittäin hyvin vastaan – toisin kuin joskus nykyisin “vanhojen herrojen” kerhossa, jossa uudelle tulokkaalle omistetaan puolen sekunnin silmäys – ja sitten uppoudutaan blixtiin. Kerhon henki oli aivan erinomainen. Nuorta kannustettiin ja kunnioitettiin vastustajana, ja yleensä peliin suhtautuminen oli todella herrasmiesten tapaista. Se oli monin tavoin erittäin hyvä koulu nuorelle, joka oli oman sukupolvensa ainoa edustaja.

En muista mikä viikonpäivä peli-ilta oli, mutta ainakin se oli ravintolassa hyvin hiljainen. Eikä ravintola silti katsonut pitkään koulupoikaa, joka oli hyvin huono asiakas, kun taas “vanhoille herroille” tietysti pelin jälkeen ja joskus sen aikanakin ilmestyi “neuvoa antavat” laudan vierelle. Eikä tupakointikiellosta kukaan ollut nähnyt edes unta – sen aika tuli shakkikilpailuissa vasta 1970-luvun lopulla ja ravintolaympäristössä vasta tätä kirjoittaessani.

Pelattiin ihan normaalia shakkia. Kelloja ei ollut, mutta herrasmiestapaan jaksettiin odottaa vastustajan siirtoa. Pikapelistä kukaan ei tiennyt mitään, rumpupeliturnauksia ei järjestetty. Kosketus-, tasapeli- tai muista säännöistä ei koskaan syntynyt mitään erimielisyyksiä.

Kerhoturnaukset pelattiin keväisin ja syksyisin – niiden turnaustaulukot olen valitettavasti kadottanut. Kerhon selvästi paras pelaaja oli tohtori Raivio – Helsingin yliopiston vastanimitetty kansleri on muuten hänen poikansa. Todellinen herrasmiespelaaja oli maailmaa laajemmaltakin katsellut paikallisen mallastehtaan johtaja Nilsson. Hän oli erittäin innostunut shakista, ja väläytti joskus erinomaisesti taitojaan, mutta ikä alkoi jo painaa. Asemasotavaiheen aikaisen viihdytystoiminnan kasvattamista shakinharrastajista oli esimerkki parturi Leppänen, joka oli yksi kerhon kaikkein innokkaimmista jäsenistä. Kapteeni Haavisto ja radioalan yrittäjä Rissanen olivat myös aktiiviseen ryhmään kuuluvia. Hieno shakillinen näkemys oli eräällä uittoyhtiön konttorissa työskentelevällä ekonomilla, jonka nimen olen valitettavasti unohtanut – niin kuin monen muunkin tuon ajan kerholaisen – mutta hänen työnsä ei sallinut jatkuvaa mukanaoloa.

Simultaanit, joita kerhon aktiivinen puheenjohtaja Ärilä silloin tällöin järjesti, olivat suuria tapauksia. Shakinharrastuksen tuon aikaisesta laajuudesta yksi osoitus on se, että shakkimestarien Matti Rantasen tai Vilho Somerpuun simultaaniin kertyi pelaajia kevyesti nelisenkymmentä. Pelaajiksi haluavia oli yllin kyllin.

“Tarttee koittaa miättiä” oli Matti Rantasen tiukka mutta ystävällinen kehoitus koulupojalle, joka ei simultaanin loppuvaiheissa oikein pysynyt simultaaninantajan nopeutuneiden kierrosten vauhdissa. Matti, jonka kanssa koulupojalla kaksikymmentä vuotta myöhemmin oli kunnia kuulua muutama vuosi samaan kerhoon, lienee muuten ollut alun perin kotoisin Tyrväältä.

Toinen aktiviteetti olivat silloin tällöin pelatut ystävyysottelut muita kerhoja vastaan. Kahdessa muistan olleeni mukana, olisikohan ollut 1948 Kokemäellä ja vuotta myöhemmin Siurossa Linnavuoren tehtaiden joukkuetta vastaan. Isännät esittelivät meille koulupojan silmissä valtavalta näyttäneen tehdasalueen, muistan hyvin miltä näytti suuri halli vuoren uumenissa täynnä lentokoneen moottoreita. Ottelussa pelasin kakkospöydällä tri Raiviosta seuraavana. Voitin pelini, ottelun lopputulosta en muista, mutta muistan hyvin, kuka pelasi kotijoukkueen ykköspöydällä. Hän oli nuori mailerilahjakkuus, joka pelin jälkeen keskusteli innokkaasti Raivion kanssa urheilusta. Kolmattakymmentä vuotta myöhemmin tapasin hänet uudestaan silloisen Keskusshakkiliiton joskus vauhdikkaidenkin poliittisten taistelujen kentällä. Hän oli Ilmari Loikkanen.

Kerran säikähdin oikein kunnolla. Vaikea peli oli venynyt illan vimeiseksi. Kello oli jo paljon, ja joukko kerholaisia seurasi peliä tiiviisti virvokkeiden kera. Ja juuri silloin näin rehtori Hariolan ilmestyvän pöydän vierelle. Ympäristön huomioon ottaen nappulat vilistivät silmissäni, koululaisille oli eräät kirjoittamattomat, mutta selvästi julki tuodut säännöt, joihin ympäristö ja kellonaika eivät mitenkään sopineet. Rehtori nyökkäsi vastauksena tervehdykseeni, sanoi pari ystävällistä sanaa harrastuksesta, seurasi hetken ja käveli pois. Asia oli sillä selvä, ja asemakin alkoi laudalla palautua taas normaaliksi. Suuresti kunnioittamani rehtori oli hyvin avarakatseinen historian ja kirjallisuuden opettaja.

Aktiivinen kerhossa oloaikani kesti vain pari vuotta. Koulu päättyi juuri 1950-luvun alkaessa. Tie vei muualle. Itse eksyin järjestöshakkiin, ja Vammalan Shakkikerho puolestaan aloitti ensin hitaan ja sitten yhä nopeutuvan nousukiidon, joka on johtanut mm. moniin koululaismestaruuksiin ja PM-mitaleihin, kirjeshakkisaavutuksiin ja ennen kaikkea tänä vuonna liigapaikkaan ja Suomen mestaruuteen.
Kun Vammalan Shakkikerhon alkuaikoja nyt muistelee noiden vuosien “viimeisenä dinosauruksena”, joka vielä nappuloita siirtelee, on kieltämättä hiukan haikea olo. Kaikki muut tuon pienen piirin ravintolakerhon jäsenet ovat ajat sitten siirtyneet sen rajan yli, jolla jokaisen shakinpelaajan miettimisaika kerran lopullisesti päättyy. Vain kerhon kuopuksena mukana ollut koulupoika on saanut tilaisuuden kertoa “tarun vanhalta ajalta”, tarinan shakkikerhosta, jossa ei ollut kelloja, jossa ei koskaan pelattu pikapeliä, jossa ei koskaan kiistelty säännöistä, jonka ilmassa leijaili ripaus jotakin todellisten “Goldene Schachzeiten” hengestä. Shakki itsessään oli tärkeintä ja miellyttävää. Ei pelattu veren maku suussa ja hampaat irvessä vahvuuspisteitä metsästäen tai niiden rippeitä puolustaen.

Pelattiin Shakkia.